Ah, mikä ihana Malta! Eli helppoa kuljailua taas Euroopassa – 266 päivän jälkeen

Kun matkustuspäiviä on kertynyt 266 ja muistoissa on edellinen kohde, vaikea Marokko, luulisi Eurooppaan palaamisen olevan helppoa. Kyllä, se on sitäkin. Mutta se on myös jotenkin hassua hetkittäin.

Eurosetelit vaikuttavat hetken isoilta ja kolikot jykeviltä. Passintarkastus tapahtuu sekunnissa. Maltalainen katukuvakin on samaan aikaan kotoisa ja vähän vieras. Pienillä ja jyrkillä kujilla on paljon tööttäysääniä sekä autoja, joista huudellaan toisille vihaisesti. Ruokakaupassa on älyttömän pitkät hyllyt pelkästään juustoja.  Värikkäät ovet ja ikkunanpielet tuovat mieleen Dublinin, moskeija ja muut kirkot vaikkapa Marokon ja kioskista löytyy ruotsalaisia iltapäivälehtiä.

Välimerellinen Malta on melkoinen, mutta ihana sekoitus kaikkea. Sisilia on alle sadan kilometrin päässä. Pohjois-Afrikan rannikoille matkaa on vajaat 300 kilometriä. Sitä ovat hallinneet niin arabit kuin britit, ja vuonna 1974 se itsenäistyi.

Jo lentokoneessa Marokosta Maltalle huomasin, kuinka maltalaiset miehet juttelivat leppoisasti toisilleen ja pelasivat korttia kolmen tunnin matkan aikana. Välillä melko kovaäänisestikin. Koneen laskeuduttua taputettiin ja hurrattiin iloisesti. Maltan kieli kuulostaa jännältä: kuin se olisi sekoitus arabiaa, kreikkaa ja iirin kieltä. Mutta turistin onneksi melkein kaikki maltalaiset osaavat myös englantia.

Ennen saapumistani vaihdoin viestejä Airbnb-isäntäni kanssa. Hän vastasi supernopeasti kaikkiin viesteihini sekä antoi loistavat saapumisohjeet, joilla pääsin keskellä yötä sisään turistien ja isännän jakamaan asuntoon. Se sijaitsee St. Juliansin kaupungissa, jyrkästi nousevan kadun varrella. Maltalla saa muuten totutella portaiden kiipeämiseen jokaisessa kaupungissa, mutta sehän on loistavaa treeniä.

Myöhemmin sain selville, että vuokraisäntäni on paikallinen poliitikko ja mielenkiintoinen hahmo.

3 keskustaa kävellen – yhtenä päivänä

Malta on pikkuruinen saari ja sen kaupungit ovat vieläkin pienempiä. Minusta tuntuu hassulta, että ensimmäisenä päivänä kiersin kävellen kolme kaupunkia: St. Juliansin, Slieman ja Gziran.

Vaikka lämpötila ei ollut paljon, parhaimmillaan +25 astetta, se tuntui auringossa paahtavammalta. Kiitos maltalaisen kosteuden, joka oli parhaimmillaan tänään 98-prosenttinen. En ole Balin jälkeen ollut näin kosteassa ilmastossa ja sen taas huomasi vaikkapa otsatukkani käyttäytymisestä. Se lainehtii täällä valtoimenaan. Välillä se on märkä hiestä ja välillä tuuli taas pöyhentää siitä surffiotsiksen.

Hain viilennystä kiertämällä kaupungin rantaviivoja ja ihailemalla jylhiä kivibiitsejä. Ihmiset hengasivat siellä lapsiensa, koiriensa ja kirjojensa kanssa. Monessa paikassa on kieltotaulu, joka kertoo, että ”auringonottaminen yläosattomissa on kielletty”.

En oikein osaa sanoa, missä St. Julian’s vaihtui Sliemaksi. Tai milloin päädyin Gziran puolelle. Kaikissa näissä paikoissa on noin 10 000 asukasta. Turistit triplaavat ihmismäärän helposti. Silloin kadut kuulemma täyttyvät liikaa ja päälle tulee vilkas autoliikenne; tänään en huomannut suurta ruuhkaa. Tai sitten mielessäni ovat vielä Aasian metropolit, joissa on oikeasti paljon ihmisiä. Tai kävelin ihan omia reittejäni.

Näin ensimmäisenä päivänä näissä maltalaisissa pikkukaupungeissa kymmeniä kivannäköisiä terasseja, iloisia kivijalkakauppoja, upea kukkaloistoa sekä kävelykepein (tai ilman) kulkevia hymyileviä senioreita. Kaikki moikkailivat iloisesti ja kysyivät jopa, tarvitsenko apua, kun kaivelin karttaa esiin.

Onneksi Euroopan unionin alueella myös suomalaisen puhelinliittymän nettikäyttö on melko edullista, mutta digikartoissa on vähän sama ongelma täällä kuin vaikkapa Marokon medinoissa tai Venetsiassa: ne eivät tunne kaikkia pieniä kujia. Vaikka eipä sillä väliä: eksyminen on hauskaa tällaisissa paikoissa, jossa on suhteellisen siistiä ja mielenkiintoisia juttuja sekä ystävällisiä ihmisiä.

Peliala koukuttaa suomalaisiakin

St. Julian’s on kaupunki, joka sopii ehkä parhaiten määrittelemättömään vaelteluun. Rentoihin seikkailuihin. Tässä kaupungissa tai Sliemassa ei ole oikeastaan mitään sen kummoisempaa nähtävää, siis todellista suurnähtävyyttä.

Kävelyiden välissä on kiva ihailla kirkkojen arkkitehtuuria tai poiketa vaikkapa pieniin kahviloihin, joissa saa esimerkiksi matcha lattea mantelimaidolla ja paikallista vuohenjuustosalaattia punajuurifalafeleillä. Oi, mikä mahtava makuelämys onkaan nauttia kunnon juustoa 8,5 kuukauden jälkeen!

Hämärän jälkeen monet menevät juhlimaan Pacevillen yökerhoalueelle. Love-monumentistaan tunnettu Spinola-lahti kerää illallistajia huippuravintoloihinsa ja kävelijöitä rannoillensa.

Ihmisvilinässä kuulee paljon skandinaavisia kieliä, italiaa, arabiaa sekä tietenkin englantia. Facebookin Suomalaiset Maltalla -ryhmässä on noin 2000 jäsentä; joidenkin arvioiden mukaan heistä noin neljännes asuu vakituisesti saarella.

Enkä yhtään ihmettele: esimerkiksi Sliema ja St. Julian’s ovat moderneja kaupunkeja, jotka tarjoavat varsinkin hyväpalkkaisia pelialan töitä. Maltalla on välimerellinen ilmasto ja yli 300 aurinkoista päivää vuodessa. Luonto ja harrastusmahdollisuudet ovat monipuolisia, ja Malta on vielä toistaiseksi EU:n halvimpia matkailumaita.

Nämä ja kaikki muut plussat tulevat lisäksi kompaktissa paketissa: koko Malta on vain noin 28 kilometriä pitkä ja 14 kilometriä leveä saarivaltio. Kaupungit ja kylät on helppo kävellä tunnissa tai jopa sen alle päästä päähän ja reunoilta toisille. Tämä on kävelijän todellinen unelmakohde – ja muutenkin lungi paikka, joka tuli kuin tilauksesta reittini tähän kohtaan. En tiennyt yhtään mitä odottaa, muuta kuin rentoa menoa ja hetken pysähtymisen Etelä-Euroopassa. Olen saanut jo ne ja paljon muutakin, kuten valokuvaamisen riemun uudelleen ja hauskan vuokraisännän.

Voi Malta, en malttaisi nyt nukkua ja odottaa, mitä kaikkea sinulla onkaan tarjottavanaan!
(Jalkani ovat eri mieltä ja kaipaavat nyt kyllä lepoa.)

Lisää Maltan-juttujani: