42 asiaa, joista olen kiitollinen – tervetuloa uusi vuosi

Miten vietetään korona-aikana synttäreitä? Tai vaikkapa viikonloppua? Tietenkin videoyhteydellä – jossa on koodina opm. Eli oma pullo mukaan.

Kätevää, ei tarvitse valmistella juhlia eikä siivota jälkikäteen.

Ei, vaan, kyllä olisin mieluusti järjestänyt juhlat ja ollut fyysisesti ystävieni kanssa eilen, kun täytin vuosia. Heti kun tämä poikkeusaika on ohi, laitan kyllä juhlat pystyyn! Rakastan illanistujaisia ja niiden järkkäämistä.

Mikään ei ole mukavampaa kuin viettää aikaa ystävien kanssa. Harmi, etten pääse juhlistamaan edes läksiäisiäni täällä Fukuokassa.

Useat nettitapaamiset ja puhelinsoitot olivat kyllä eilisen kohokohtia, kuten ne ovat viime aikoina piristäneet muutenkin.

Minusta tuntui, että en ole pitkään aikaan rupatellut niin monen ystävän kanssa – ja vieläpä saman päivänä.

Monelle taisin kertoa, että takana on taatusti yksi elämäni parhaimmista vuosista. Ellei jopa paras.

Sitä fiilistä ei ole latistanut edes Japanin hätätila.

Tulevalle vuodelle minulla ei ole mitään suunnitelmia eikä suurempia haaveitakaan. Mieleni on samaan aikaan tyhjä ja niin täynnä kaikesta tästä, jota olen saanut kokea menneen vuoden aikana.

Yleensä ihmiset tekevät listauksia loppuvuodesta ja ynnäävät kalenterivuoden kohokohdat. Tai parhaat muistot jopa kokonaisen vuosikymmenen ajalta.

Nyt on aika paljastaa jutut, jotka jäävät mieleen elämästäni 41-vuotiaana ja joista olen tänään superkiitollinen.

Tervetuloa elämäni 43. vuosi eli 42-vuotiaan elo!

  1. Kuulin työttömyyskassasta, että minulla on 21 vuoden työhistoria ja pääsen vuorotteluvapaalle.
    Hain töissä vuorotteluvapaata ja sain sen 1. syyskuuta 2019 alkaen.
  2. Join melko monta kuppia vihreää teetä, enimmäkseen Japanissa.
    Nautin matchaa, mutta vähemmän kuin osasin kuvitella. Ehkä kerran tai kaksi kertaa viikossa, mutta ne hetket olivat erityisiä ja matcha aina huippulaatua.
    Gyokurosta tuli uusi suosikkiteeni, ja pääsin nauttimaan siitäkin usein – noin parin kertaa kuukaudessa.
  3. Kävin ensimmäistä kertaa Sodankylän elokuvajuhlilla.
    Ihastuin Lapin yöttömään yöhön, jossa vietin ikimuistoisia hetkiä ystävieni ja elokuvien parissa.
  4. Vietin ensimmäistä kertaa japanilaista uutta vuotta. Ihan parasta!
  5. Tein kesällä paljon viikonloppumatkoja Suomessa, muun muassa Naantaliin, Uuteenkaupunkiin ja Porvooseen.
  6. Vierailin karun kauniissa Shimanen prefektuurissa.
  7. Tein kuukauden roadtripin Balkanilla.
  8. Skypetin vanhempieni ja jopa koirani kanssa. On ihanaa nähdä, kuinka koirani viihtyy vanhempieni seurassa ja toisin päin. Ja kohta minä näen heidät kaikki!
  9. Tein paljon uusia juttuja käsilläni: kalligrafiaa, kankaanvärjäystä ja keramiikkaa.
  10. Poimin persimoneja Fukuokan lähellä ja nautin pitkästä kaudesta nauttimalla persimonin melkein päivittäin.
  11. Söin avokadon päivässä Uudessa-Seelannissa.
    Avokadojen syömisestä tuli astetta nautinnollisempaa, kun ostin japanilaisesta halpakaupasta viipalointityökalun.
  12. Vierailin Yamessa ja Kagoshimassa, jotka ovat Kyushun-saaren teekeskuksia. Vihreät aallot eli teeviljelmät ovat kyllä niin kauniita Japanissa ja huomaan viihtyväni niissä maisemissa hyvin.
  13. Olin sokerilakossa 1,5 kuukautta, ja se on vähentänyt sokeristen herkkujen syöntiäni. En uskonut, että ryhtyisin vielä joskus moiseen ruoka-ainelakkoon – ja vieläpä omasta tahdostani. Mutta koronavirusepidemia vaikutti siihen paljon: halusin poistaa tulehdusta lisääviä ruokia elämästäni.
  14. Kun vastaan tulee japanilaisia shiba inu -koiria, jään lepertelemään niille. Jo lempeän silmäparin tuijotus on niin söpöä.
    Eipä vähän ole ikävä omaa koiraani!
  15. Olen löytänyt iltakylvyn ilot.
  16. Aloitin säännölliset aamuvenyttelyt sekä lankutuksen.
  17. Heräsin useana yönä maanjäristykseen, mutta nukuin myös niiden ohi. Sinänsä järistyksistä ei voi olla kiitollinen, mutta ne osoittavat, kuinka hyvin japanilaistalot on rakennettu ja kuinka hyvin he ovat valmistautuneet hätätilanteisiin.
  18. Kävin Uuden-Seelannin ainoalla kaupallisella teefarmilla.
  19. Asetin Japanissa tavoitteeksi, että kerran päivässä juttelen jonkun vieraan ihmisen kanssa ja vähintään kerran viikossa tapaan uuden ihmisen. Jo ensimmäisen kuukauden, lokakuun, aikana huomasin, että ystävystyminen on täällä helppoa. Ja yhtäkkiä minulla oli seuraa vaikka jokaiselle viikonpäivälle sekä valtavasti uusia ystäviä.
  20. Ystäväni esitteli minulle kansainvälisen baarin Fukuokassa, ja siitä tuli kantapaikkani.
    Pääsin pelaamaan usein tuossa baarissa lautapelejä, joita rakastan.
  21. Ihan sattumalta vierailin Piano-elokuvan maisemissa uusiseelantilaisella Piha-rannalla, joka on yksi kauneimpia rantoja.
  22. Myös Hobittila tuli koettua!
  23. Neuvottelin edullisen asunnon Fukuokasta, ja viihdyn tässä hyvin.
  24. Vuokraisäntäni on mainio, ja hän pitää huolen muun muassa vessapaperivarastostani.
    Hän on myös kutsunut minua juhliin, ja lisännyt paikallisia verkostojani.
  25. Olen opetellut tekemään japanilaisen munakkaan eli tamagoyakin.
    Bentoboksin eli japanilaisen eväslaatikon tekeminen ensimmäistä kertaa oli myös herkullinen elämys.
  26. Kirjauduin ensimmäistä kertaa Netflixiin. Tosin katsoin sieltä vain kaksi jaksoa japanilaista realityä.
  27. Kuuntelin myös elämäni ensimmäiset äänikirjat loppuun. Onneksi Heikki Valkaman Japaniin sijoittuvissa kirjoissa oli miellyttävä lukijaääni sekä mukaansa tempaavat tarinat.
  28. Söin paljon mereneläviä, muun muassa osterimökissä ja elävien mustekalojen ravintolassa.
    Parasta on kyllä tuore tonnikala ja muut sashimit sekä sushi.
  29. Pitkästä aikaa olen tehnyt karjalanpiirakoita ja väkertänyt himmeleitä. Näitä taitoja pitäisi lisätä arjessakin.
  30. Olen innostunut origameista. Paperin taittelemisessa on jotain vetovoimaista.
  31. Löysin hiustuotteet, joilla saan pidettyä luonnonkiharani kurissa ja hiukset (lähes) suorina.
  32. Värjäytin hiukseni mustaksi ja pidin niiden kiillosta. Mutta huomasin taas, kuinka ylläpito vie aikaa. Ja mikä parasta: ymmärsin, että luonnollinen, punainen sävy hiuksissani on kokonaisuudessaan kuitenkin ehkä raikkaampi ja tuo väriä kasvoilleni, sillä pukeudun usein mustaan.
  33. Ostin kosmetiikkamyyjän suosituksesta oranssiin vivahtavan punaisen huulipunan, mitä en olisi tehnyt kyllä ilman hänen apuaan. Ja ihastuin täysin tuohon sävyyn!
  34. Olen opiskellut päivittäin japania, tosin viime aikoina todella vähän. Mutta syksyllä otin useita kursseja viikossa ja edistyin paljon. Kursseilla oli myös hauskoja ihmisiä ja niissä kuuli kivoja juttuja japanilaisesta kulttuurista.
  35. Ihastelin sakuran kauneutta jo tammikuussa. Ja kirsikkapuiden kukinta on ollut taas äärikaunista Fukuokan keväässä.
  36. Kävelin usein merenrannoilla, jossa vesi virtaa levottomana ja ilma on pistävän raikas.
  37. Katselin haltioituneena maisemaa yhdeksännestä kerroksesta. Erityisesti Fukuokan iltaprofiili on kiehtova, mutta korkeat rakennukset ovat aina kauniita.
  38. Nautin myös Kampin-kotini maisemasta. Seitsemännestä kerroksesta näin kesäiltoina auringonlaskun huumaavat värit.
  39. Olen ollut ilman flunssaa varmaan pisimmän ajan elämästäni eli yhdeksän kuukautta, ja tuntenut itseni muutenkin terveemmäksi kuin aikoihin.
    Ei ole kiusannut mahakipu eikä jäykät nivelet.
    Onneksi myös läheiseni ovat olleet terveinä tämän ajan.
  40. Olen nukkunut elämäni pisimmät yöunet, ja todennut, että tarvitsen unta noin kahdeksan–yhdeksän tuntia vuorokaudessa.
    Kaikki näyttäytyy niin paljon paremmalta, kun takana on kunnon yöunet.
  41. Minusta tuli vapaaehtoisesti koditon, kun irtisanoin vuokra-asuntoni elokuussa ennen reissuani.
    Mutta mikä onni, että asuntoarpajaisissa ”voitin” uuden kodin samasta taloyhtiöstä, jossa asuin ennen tätä reissuani. Pääsen muuttamaan parin viikon kuluttua, kunhan lennot vievät ensin Suomeen.
  42. Apua! Tästä listasta jää ainakin puolet pois. Olisi niin paljon kaikkea kiitollisuuden aihetta.
    Mutta tärkein on se, että olen kokenut sellaista rauhallisuutta ja onnellisuutta, joista minulla ei ollut aiemmin tietoakaan.
    Syksystä lähtien olen ollut niin levollinen, että en ole esimerkiksi kaivannut matkustamista enkä seikkailuja uusissa kohteissa. Olen oppinut olemaan suorittamatta ja täyttämättä kalenteriani jatkuvasti erilaisilla aktiviteeteilla.
    En kaipaa matkoja tälläkään hetkellä – muutoin, kuin että toivon vielä palaavani joskus Japaniin. Mutta selvää on, että reissaaminen muuttuu. Kenties loppuu kokonaan, ainakin hetkeksi.
    Mutta ihmisen kehittyminen ei lopu koskaan, eikä uusien asioiden oppimisen jano. Onneksi kamerassa on myös 5832 kuvaa ja mielessäni nämä kaikki muistot, joita voin vaalia.
    Tämä vuosi on ollut ehkä tärkein henkilökohtaisen sisäisen kasvun ja erilaisuuden hyväksymisen aikaa. Olen kohdannut paljon uusia ihmisiä ja ystävystynytkin niin monen kanssa, että en olisi sitäkään uskonut etukäteen.
    Olen elänyt iloa ja tyytyväisyyttä sekä tunnetta, että on jossain kotona. Rakastuneena ja rakastettuna.
    Nämä, jos jotkut asiat, tekevät nöyräksi ja kiitolliseksi.

2 comments

  1. Minä iloitsen sinun 5832 kuvasta kamerassasi. Toivottavasti blogi- ja instapäivitykset vievät Japaniin silloinkin kun olet jo Suomessa, niin ihastuttavia ne ovat! Turvallista kotimatkaa!

  2. Arigato, eMaarit!
    Onneksi kotimatkaan on vielä pari päivää, joten voin ottaa lisää kuvia kameraan.
    Ja varmasti fiilistelen Japania pitkään. Kiva kuulla, että Japani-postaukset kiinnostavat.
    Valoa kevätpäiviisi. 🙂

Vastaa käyttäjälle eMaarit Peruuta vastaus

%d bloggaajaa tykkää tästä: