Viikonloppuna on vietetty muun muassa YK:n kansainvälistä onnellisuuden päivää sekä kevätpäiväntasausta. Päivä alkaa hiljalleen pidentyä ja venyä pidemmäksi kuin yö.
Siinäpä on jo onnellisuutta kerrakseen. Kevät on tuolla nurkan takana. Välillä se katoaa lumimyrskyyn, sitten se taas näkyy lumen alta sulaneina kuralätäkköinä ja pajunkissoina.
Kuluneen vuoden jälkeen haluaisin siirtyä kevääseen ja kesään. Pienet säätakapakit tekevät siirtymästä vieläkin suuremman. Sellaisen, jota ei malttaisi enää odottaa hetkeäkään.
Ei, ei maailmani ole ollut pysähdyksissä, mutta on siinäkin jotain outoa ollut.
Siksi olen yhä useammin kaivanut illalla eteeni vanhan tutun keinon lisätäkseni hyviä fiiliksiä.
Se tarkoittaa listaa, johon kerään asioita, joista olen kiitollinen.
Se on mainio tapa muistuttaa itseään niistä pienistä jutuista, jotka tekevät onnelliseksi.
Etenkin nyt maaliskuussa lista on täyttänyt kuin huomaamatta, vaikka olen tuskaillut välillä, ettei aikaa riitä muuhun kuin muuttoon ja uuden elämän aloittamiseen täällä Oulussa.
Mutta nyt tänä viikonloppuna tein pitkästä aikaa pieniä, erittäin palauttavia asioita – ja tajusin taas, kuinka olinkaan niitä kaivannut. Kuinka onnelliseksi ovatkaan minut viime aikoina tehneet nämä pienet hetket:
- Pitkästä aikaa ehtii ja jaksaa tarttua kirjaan, keskittyä siihen täysillä ja lukea sen muutamassa tunnissa. Kirjassa on ihana tarina, paljon matkustamista sekä rakkautta – ja tietenkin miellyttävä kerrontatyyli. Kyseessä on tietenkin Saara Turusen Järjettömiä asioita (Tammi).
- Maljakossa olevien kirsikkapuiden oksiin ilmestyy vihdoin vihreää.
- Kun löytää työmatkalla jonkun uuden kulmauksen tai rakennuksen, johon ei ole aiemmin törmännyt.
- Työpaikalle saa mennä fyysisesti ja siellä tapaa uusia kollegoja sekä pääsee mielenkiintoisiin projekteihin.
- Avokado on täydellisen pehmeä eikä siinä ole yhtään tummaa kohtaa. Ja kun sen käärii graavilohen, riisin ja wasabin kanssa japanilaiseen noriwrappiin, siitä saa herkullisen aterian.
- Uusi, loppuelämäni sohva on tilauksessa ja se saapuu suunnilleen syntymäpäiväkseni.
- Lounastauolla pääsee aistimaan kevättä: räystäät tippuvat, linnut laulavat ja asfaltti alkaa näkyä. Ja lounaaksi löytyy herkullista salaattia paikasta, josta en ole aiemmin käynyt.
- Kun löytää samana päivänä kaksi kivaa, uutta kivijalkaliikettä ja niistä kauniita juttuja.
- Kotona sisällä tarkenee shortsipyjamassa eikä tarvitse palella.
- Etäpäivänä koti on koko päivän täynnä luonnonvaloa.
- Kotona on myös kaksi kirkasvalolamppua.
- Äiti leipoo ja laittaa kotipakettiin herkullista siemenleipää, marjoja sekä porkkanasosekeittoa.
- Ystävä lähettää upean kortin ja teetä Japanista.
- Ystävä kertoo elävänsä rakkauskuplassa. (Se muistuttaa myös viime keväästä, vaaleanpunaisesta kuplasta Japanista. Siitäkin, että aina on toivoa, onnea ja rakkautta.)
- Ystävä tulee kylään ja tuo kaksi pulloa itsetehtyä kombuchaa. Toinen haluaa tavata keskustassa, kolmas kävelylenkillä.
- Entiset työkaverit ovat ostaneet lahjakortteja, muun muassa lempiteekauppaani, josta mukaan tarttui vaaleanpunainen matchakulho.
- Kun myyjä lupautuu kantamaan koirani alas liukuportaissa juuri ennen sulkemisaikaa (käynti hissille oli suljettu).
- Koira hepuloi hankien päällä ja muuttuu leikkiessään ihan pennuksi. Tai nukkuva koira, tai missä tahansa tilassa oleva koira.
- Tavallisena torstai-iltana ehtii nauttimaan auringonvalosta meren jäällä. Talvipäivien aurinko, auringonlaskut ja muut valot ilahduttavat aina, etenkin kun niitä on aikaa ihailla kameran linssin läpi.
