10 reissu-unelmaani – löytyykö listalta muitakin kuin Japani?

Kohteena maailma -blogista alkoi äskettäin haaste, joka on jo tavoittanut monet matkabloggaajat. Listauksessa kirjataan erilaisia kohteita, joista jokainen unelmoi. En ole haasteiden rakastaja, mutta tämähän oli varsin inspiroiva juttu. Siksi lähdin mukaan. Mutta on yksi ongelma.

Ei ole vaikea varmaan arvata? Että voisin tehdä tämän listan pelkästään Japanista. Mutta yritän tehdä toisin.

Olen kirjoittanut jonkin verran matkahaaveistani, esimerkiksi täällä. Nyt kun suunnitelmissani ei ole tälle alkuvuodelle vielä yhtään matkaa Nizzan-reissuni jälkeen, haaveilu on kyllä erittäin nautinnollista. Ehkä vähän piinaavaakin, sillä haluaisin niin kovasti taas jonnekin reissuun.

Mutta onneksi aina voi haaveilla. Näistä reissuista minä unelmoin nyt:

1. Paikka: Väli-Amerikka
   Voisin mielelläni matkustaa moneen väliamerikkalaiseen valtioon: Belizeen, Guatemalaan, Nicaraguaan, Panamaan. Eniten mielessäni on viime aikoina ollut Costa Rica. Joku joogaretriitti meren rannalla, lähellä sademetsää, olisi niin unelmakohde!
2. Tapahtuma: uusi vuosi Japanissa
   Japanilainen uusi vuosi on pitkälti perhejuhla ja muistuttaa meidän jouluamme. Miksi ihmeessä haluan kokea sen?
   Siinä vain on jotain kiehtovaa: valmistelut alkavat hyvissä ajoin joulukuussa. Itse asiassa näin jo viime vuoden marraskuussa joitakin uudenvuoden koristeita erikoiskaupoissa. Japanilaiset tekevät suursiivouksen ennen uudenvuoden aattoa, koristelevat kotinsa ja nauttivat sobaa. Uuden vuoden aattona temppelit ympäri Japanin soittavat kelloja 108 kertaa. Buddhalaisuudessa luku merkitsee 108 himoa, joita ihmisellä on. Ilotulituksia näkyy vain suurimmissa kaupungeissa.
   Uudenvuoden päivänä merkityksellistä on kaikella ensimmäisellä: auringonnousulla, aamupalalla, ensimmäisellä temppelikäynnillä… Näihin perinteisiin haluaisin tutustua Japanissa. (Tulihan se sieltä, ensimmäinen Japani-unelma tässä listauksessa!)
3. Kotimaan kohde: Saariston rengastie
   Suomessa minua kiinnostavat kaikki paikat, joissa meri on lähellä. Kenties majakkakin. Olen käynyt muutamilla päiväretkillä Turun saaristossa ja ajellut ystävän kanssa rengastiellä, mutta kuinka ihanaa olisikaan viettää tuolla muutamia päiviä lisää. Nähdä majakokamaisemia, kallioisia rantoja, yöpyä söpöissä b&b-majataloissa ja nauttia tee terassilla merenrannalla.
4. Kaupunki: Valparaiso, Chile
   Etelä-Amerikassakin on monta paikkaa, jossa haluaisin käydä. Machu Picchu, Ecuador, Brasilian rannat. Santiago de Chilestä on parin tunnin matka Valparaisoon, joka tunnetaan Chilen kulttuurikaupunkina. Toiset rakastavat sen värikästä arkkitehtuuria, toiset pitävät sitä liian boheemina.
   Chilen saaristokin olisi mainio paikka ja Tulimaa siellä sellainen kohde, josta olen myös unelmoinut varmaan siitä lähtien, kun siitä kuulin maantiedon tunnilla. Lisäksi risteilyhenkinen matka Tulimaan ympäri kiinnostelee. Eli pidempi reissu Chileenkin on tässä tilauksessa jollekin lomalle – tai sitten eläkkeelle.
5. Maa: Uusi-Seelanti
   Kiivi-linnut, Taru sormusten herrasta -maisemat, vesiputoukset, maori-kulttuuri. Tämä mystinen saarivaltio on kiehtonut jo pitkään. Olen jättänyt haaveeni usein taka-alalle ja ajatellut unohtaa sen, sillä ”onhan sinne niin pitkä matka” ja ”kalliiksi tulee”. Mutta niin moni ystävistäni on viime aikoina käynyt Uudessa-Seelannissa, joten olen taas alkanut viritellä tätä mahdollisuutta. Niin monen matkaunelman olen päässyt jo toteuttamaan, joten en usko, että Uusi-Seelantikaan olisi mahdoton. Erityisesti hidas matkustaminen, eli bussipassi, kiinnostaa siellä matkustusmuotona.
6. Saari: Newfoundland ja Labrador
   Newfoundland ja Labrador. Ne ovat Kanadan kymmenes provinssi ja ainoa, jossa en ole vielä käynyt Kanadan provinsseista. Myös territoriot ovat vielä käymättä, mutta ensin haluaisin kokea tämän puolen miljoonan asukkaan jättiläissaaren.
   Tähän saariryhmään liittyy yksi hassu juttu: Kun olen vieraillut Kanadassa ja kertonut olevani ”from Finland”, monet paikalliset kuulevat sen Newfoundlandina. Ja sitten olen saanut selitellä, että ei, olen jostain vieläkin kauempaa eli Euroopasta. Ja tätä on tapahtunut kymmeniä kertoja, niin minulle kuin Kanadassa pitkään asuneille suomalaistutuillenikin.
7. Extreme: meditaatiota japanilaistemppelissä
   Extremelajit ja minä. Siinä on yhtälö, joka ei pidä paikkaansa. Minä en ole varsinaisten extremelajien harrastaja, kun puhutaan urheilusta. Toisaalta, ekstreme tarkoittanee erilaisia juttuja kaikille. Olen ollut extremetilanteissa, kuten Kreikan hätätilassa ja Balin tulivuorikaaoksessa. Mutta ne ovat olleet force majure -tilanteita, joista kukaan ei haaveile.
   Haaveilen usein kuumailmapallosta ja tandem-hypystä, mutta en välttämättä halua tehdä niitä ulkomailla. Sen sijaan minulle mieluista reissuekstremeä olisi jonkun japanilaistemppelin meditaatioretriitti useamman viikon ajan. Hiljaisuuden retriitti Balilla oli aikoinaan kokeilu melkein samasta aiheesta; uskoisin viihtyväni paremmin hygieenisemmässä ja autenttisemmassa japanilaistemppelissä, jossa voisi seurata enemmän paikallisten elämää ja tapoja.
8. Majoitusmuoto: valtamerilaiva
   Parvekkeellinen hytti ja iso vuode, kiitos! Ihan sama, minkä meren ylitse laivani kulkisikaan – reissu saa kestää vaikka kuukauden. Viihtyisin niin laivalla, jossa voisin omalta terassiltani katsella auringonnousua – ja iltaisin nukahtaa aaltojen kohinaan. Siinä välissä olisi aikaa kierrellä laivalla, nautiskella kannella auringosta sekä käydä hoidoissa. Yksinkertaista, mutta silti kiehtovaa eloa!
9. Luontokohde: joogasafari Botswanassa
   Balilla tutustuin aikoinaan botswanalaiseen joogaopettajaan ja siitä asti se on ollut mielessä: joogasafari Afrikassa. Aina kun katselen ystäväni valokuvia somessa, haluan varata lippuni heti sinne. Auringonnousun joogaa kirahvien ja muiden eläinten keskellä, viidakon äänien rytmittämänä. Ah, se mielikuva motivoi joogaamaan kotona joka päivä.
10. Ruoka ja juoma: japanilaisen ruuan kurssi Japanissa
    Japani! Tulihan se sieltä vielä kerran. Olisin voinut vastata jokaiseen yllä olevaan pelkästään ”Japani”, mutta yritin hillitä itseäni. Ja haluan toki nähdä muutakin maailmaa. Mutta minkä sille voi, että yksi maa on niin koukuttanut? Ja sen ruoka.
    En keksi enää mitään ruokaa, joka maistuisi paremmalta kuin japanilainen ruoka. Haluaisin oppia kokkaamaan paremmin esimerkiksi sushia, ja siihen tarkoitukseen tarvitsen lisäkursseja Japanissa. Lisäksi listallani on muun muassa japanilaisten riisikakkujen sekä teemakeisten, wagashien, valmistamisen oppiminen. Puhumattakaan maailman maukkaampien kalaruokien ja matchan nauttiminen! Joko voi ostaa lipun?

Kuvat ovat Miyajimasta, Japanista. Haaveilen usein, että pääsisin vielä joskus käymään ajan kanssa tuolla ihanalla saarella.

Haaste!

Haastan mukaan kaikki Me Naisten bloggaajat!